Puuhiili on eräänlainen polttoaine. Se on tummanruskea tai musta huokoinen kiinteä polttoaine, joka jää jäljelle sen jälkeen, kun puu tai puupohjaiset raaka-aineet palavat epätäydellisesti tai hajoavat termisesti hapettomassa-ympäristössä. Aktiivihiili on amorfista hiiltä, joka on läpikäynyt aktivointikäsittelyn. Se on jauhe-, rake- tai pellettimuodossa ja sillä on vahva adsorptiokyky. Aktivointikäsittely poistaa erilaisia öljyjä ja epäpuhtauksia amorfisen hiilen pinnalta, mikä lisää huokosten määrää, suurentaa pinta-alaa ja tehostaa pinta-aktiivisuutta, jolloin se pystyy adsorboimaan monia kaasuja, nesteitä tai tiettyjä liuenneita aineita. Puuhiilellä ja aktiivihiilellä on merkittäviä eroja raaka-aineissa, valmistusmenetelmissä, rakenteellisissa ominaisuuksissa ja käyttökohteissa.
Ensinnäkin hiilen raaka-aine on pääasiassa puuta, yleensä kovaa, esimerkiksi pajua, tammea jne. Aktiivihiilen valmistukseen on olemassa erilaisia raaka-aineita, kuten puuta, hiiltä, kookospähkinän kuoria, bambua ja muita hiiltä sisältäviä aineita.
Toiseksi valmistusmenetelmien osalta puuhiili vaatii vain puun lämmittämistä hapettomassa-ympäristössä kosteuden ja orgaanisten aineiden poistamiseksi, sillä välin hiilirakenteen säilyttäminen. Tämän prosessin aikana tapahtuu vain hiiltymistä, ilman aktivointia. Aktiivihiileen liittyy kuitenkin sekä hiiletys- että aktivointiprosessi. Hoitomenetelmiä on kahta tyyppiä: fyysinen aktivointi ja kemiallinen aktivointi.
Kolmanneksi, mitä tulee rakenteeseen ja adsorptiokykyyn, huokosrakenteen osalta aktiivihiilellä on erilaisia huokoskokoja ja se on erittäin huokoista, kun taas hiilellä on vähemmän huokosia. Adsorptiokyvyn osalta hiilen, jolla ei ole ollut aktivointiprosessia, adsorptioominaisuudet tulevat jäännösmikrohuokosista ja sillä on suhteellisen heikko adsorptiokyky. Vaikka aktiivihiili voi adsorboida orgaanista ainetta, hajuja jne., ja sillä on vahva adsorptiokyky. Polttokyvyn kannalta puuhiilellä on pitkä palamisaika ja erinomainen lämmönsäästökyky, kun taas aktiivihiiltä ei käytetä polttoaineena ja sillä on heikko palamiskyky. Lopuksi, mitä tulee niiden sovellukseen, hiiltä voidaan käyttää polttoaineena ja lämmönlähteenä ruoanlaitossa, kuten grillaamisessa, höyrytyksessä; Aktiivihiiltä käytetään pääasiassa ympäristön puhdistukseen, jonka päätehtävänä on adsorptio. Sitä käytetään vedenkäsittelyssä epäpuhtauksien, hajujen jne. poistamiseen ja kaasunpuhdistuksessa formaldehydin poistamiseen ja hajunpoistoon.
Lyhyesti sanottuna, vaikka sekä puuhiili että aktiivihiili ovat hiili{0}}pitoisia aineita, niiden valmistusprosessien erot johtavat täysin erilaisiin ominaisuuksiin ja käyttötarkoituksiin, eikä niitä pidä sekoittaa.